Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Jotta ihminen kasvaisi eheäksi, hän tarvitsee sekä fyysistä että psyykkistä läheisyyttä. Toisaalta ihminen tarvitsee myös yksinoloa, jotta hänestä tulisi itsenäinen, riippumaton ja henkisesti vahva ihminen. Yksinäisyys ja yksinolo on syytä erottaa toisistaan. Jokainen tarvitsee joskus yksinoloa, mutta yksinäisyyden kokemukset satuttavat.

Tässä osiossa yksinäisyydellä tarkoitetaan sellaista olotilaa tai elämäntilannetta, mihin ihminen on päätynyt vastoin omaa tahtoansa. Yksinäisyys on usein tunnetta siitä, ettei ole ketään kenen kanssa jutella tai viettää aikaansa. Yksinäisyys voi tuntua esimerkiksi ahdistavalta paineelta rinnassa, tyhjyydentunteena tai ulkopuolisuutena – ”en kuulu mihinkään”. Yksinäisyyteen liittyviä tunteita ja tuntemuksia voivat olla esimerkiksi:

arvottomuus
tarpeettomuus
ulkopuolisuus
ahdistus
suru
masentuneisuus
univaikeudet

Yksinäisyydestä ei ole aina helppoa puhua siihen liittyvän leimautumisen ja häpeän vuoksi. Ulkopuolisuuden tunne voi saada aikaan kokemuksen arvottomuudesta ja huonoudesta, jolloin voi tuntua, ettei ole avun tai toisten ihmisten huomion arvoinen. Aikaisemmilla elämänkokemuksilla on myös ikääntyessä oma merkityksensä sille, miten maailmaa katsomme.

Tunne, että on eristyksissä muista ihmisistä, voi tuntua syvänä alakuloisuutena. Ajoittaista yksinäisyyden kokemusta voi elämässä olla vaikeaa välttää. Pitkittyessään yksinäisyys kuitenkin vähentää mielenterveyden voimavaroja. Mikäli huomaat, että et esimerkiksi ole pitkään aikaan pystynyt tuntemaan mielihyvää, koet itsesi jatkuvasti uupuneeksi, tunnet syyllisyyttä tilanteestasi, sinulla on vaikeuksia keskittyä tai uniongelmia, on hyvä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Kyseessä voi olla masennus, johon on olemassa hoitokeinoja.

Voinko vaikuttaa yksinäisyyteeni?

Mikäli yksinäisyydestä on tullut sinulle selkeä hyvinvointiasi nakertava asia, siitä on hyvä puhua. Yksinäisyyttä ei välttämättä voi kokonaan poistaa, mutta sen käsittelyyn voit saada apua, esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimesta. Puhelimessa voit esimerkiksi keskutella siitä, miten voisit nykyistä helpommin tutustua uusiin ihmisiin sekä niistä asioista, mitä yksinäisyytesi taustalla on. Yksinäisyys on hyvin tavallinen yhteydenottosyy puhelimeen soittaneilla. SPR:n ystäväpalvelussa voi myös tutustua ihmisiin.

Yksinäisyyden kokemusta voi pohtia ja siten pyrkiä vaikuttamaan siihen. Mistä yksinäisyytesi johtuu? Mitä toivoisit tapahtuvan? Voitko sinä tehdä jotain asialle ja mitkä ovat asioita, joihin et voi vaikuttaa? Mitkä ovat realistiset mahdollisuudet tilanteessasi? Missä ihmisiä voisi tavata? Mitä järjestöjen, työväenopistojen tai esimerkiksi seurakunnan palveluja, kuten harrasteryhmiä tai keskustelutilaisuuksia omalla lähialueellasi on? Jos yksinäisyyteen liittyy surua läheisen menettämisestä, niin osallistuminen esimerkiksi sururyhmään voisi olla tarpeellista. Sururyhmiä järjestävät yleensä seurakunnat.

”Yhdelläkin riittävän läheisellä ihmissuhteella on merkitystä.”
Juuri sinulle mieleisten asioiden ja voimavarojen tunnistaminen on tärkeää kaikissa elämäntilanteissa. Niin muiden kanssa yhdessä tekeminen kuin itsenäinenkin harrastaminen antaa myönteisiä kokemuksia. Minkälaisten asioiden tekemisestä sinä nautit? Löytyisikö esimerkiksi luontokokemuksista, käsitöistä, taiteesta, uskonnosta, vapaaehtoistyöstä tai lemmikeistä sinulle mieleistä tekemistä?


Lähde: e-mielenterveys.fi